tiistai 24. lokakuuta 2017

Pidetään kiinni varhaiskasvatuksen monialaisesta osaamisesta

Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta on herättänyt paljon keskustelua julkaisustaan saakka. Erityisesti huolta on herättänyt lastentarhanopettajan pätevyyden keskittäminen yliopistolliselle koulutuspohjalle. Muutos on tuonut mukanaan ymmärrettävästi huolta ja kysymyksiä. On kuitenkin tärkeää tunnustaa kaikkien koulutusten vahvuudet ja pyrkiä kehittämään alaa yhteiskunnan mukana. Myöskään lastentarhanopettajuus ei pysty kehittymään, jos ammattinimike joudutaan sitomaan kahteen erilaiseen koulutustaustaan. Tällä kannanotolla tuemme esitystä erottaa ammattinimikkeet koulutustaustan mukaan. Harva esitys on heti ongelmaton ja täydellinen, mutta tämä on askel oikeaan suuntaan. Katsommekin tarpeelliseksi kiinnittää huomion joihinkin julkisessa keskustelussa ongelmallisina pidettyihin kohtiin ja selventää varhaiskasvatuksen opiskelijoiden kantaa näihin kysymyksiin.

Varhaiskasvatuksessa eri ammattiryhmien mahdollisuuksia toimia omalla erityisosaamisalueellaan rajoittaa osaltaan niin sanottu "kaikki tekee kaikkea" työkulttuuri. Tämä on Karilan ja kumppaneiden mukaan kenties tarkoittamaton seuraus siitä, että moniammatillisuus on viime vuosikymmeninä päiväkodeissa mielletty yhdessä tekemiseksi (Karila ym. 2017). “Kaikki tekee kaikkea” -työkulttuurissa työntekijöiden erilaisten koulutuspohjien tuottama asiantuntijuuden rikkaus jää sivuun. Yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen vahvuuksina voidaan nähdä koulutuksen tutkimusperustaisuus sekä se, että koulutus painottuu koko koulutusajan pedagogiikkaan ja tieteeseen.  Ammattikorkeakouluissa käyty sosionomikoulutus sisältää puolestaan huomattavasti enemmän koulutusta liittyen terveys- ja sosiaalialaan sekä perhetyöhön. Jo nämä koulutusten pääpiirteiset erot luovat lastentarhanopettajille merkittävästi erilaista osaamista. Jos eri koulutusten antama osaaminen tulevaisuudessa erotellaan myös lastentarhanopettajan ammattinimikkeissä ja työtehtävissä, syntyy mahdollisuuksia laaja-alaisempaan sekä monimuotoisempaan varhaiskasvatukseen, sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisille konkreettisia väyliä tuoda eri koulutuksista saatu osaaminen käytäntöön.

Julkisessa keskustelussa esiintyy sosionomien huoli työpaikkansa puolesta. On tärkeää huomata, että sosionomikoulutuksen kautta opiskelleiden kelpoisuutta ei jo lain mukaan voida viedä. Muutoksessa on kyse siitä, mihin nimikkeeseen eri koulutustaustat tulevaisuudessa valmistavat. Työnkuvien, koulutusten ja ammattinimikkeiden eriyttäminen varhaiskasvatuksen opettajaksi ja varhaiskasvatuksen sosionomiksi auttaa varhaiskasvatusaloille hakeutuvia suuntautumaan selkeämpiin asiantuntijakoulutuksiin kiinnostuksensa mukaan. Tilanteessa, jossa eri koulutukset pätevöittävät erilaisiin tehtäviin, omaa urapolkuaan pohtivan nuoren on mahdollista helpommin valita oma koulutuksensa ja siten tuleva työuransa.

Varhaiskasvatuksen eri ammattinimikkeiden sekä työtehtävien eriyttäminen luo paremmat mahdollisuudet tarjota laadukasta varhaiskasvatusta, sillä tällöin jokaisella varhaiskasvattajalla on mahdollisuus hyödyntää omaa erityisosaamistaan. Oleellisin osin eriytetyt työtehtävät ovat myös työntekijöille mielekkäämpiä, sillä näin muotoiltuna työ vastaa paremmin kunkin koulutusta. Työtehtäviä eriytettäessä on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että monipuolinen osaaminen säilyy varhaiskasvatuksen kentällä ja päiväkodeissa, sillä lapset ja perheet hyötyvät laajasti eri koulutusalojen osaamisesta.

Ainejärjestö ITU ry - Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat

Varkaat ry - Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen opiskelijat

EBE ry - Helsingin yliopiston lastentarhanopettajaopiskelijat ja varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat

Lastarit ry - Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat

SULO ry – Savonlinnan kampuksen lastentarhanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö


Lastopet – Rauman lastentarhanopettajaksi opiskelevien ainejärjestö

torstai 28. syyskuuta 2017

Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden

Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030 tähtää varhaiskasvatuksen laadun parantamiseen. Tiekartan esitykset on perusteltu Varhaiskasvatuslain ja lakiin pohjautuvan normiasiakirjan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 asettamilla velvoitteilla. Varhaiskasvatusjärjestelmän käännekohdassa linjaukset ovat työväline päättäjille ja virkamiehille, jotka soveltavat päätöksiä käytäntöön. Tiekartan esitykset ovat maltillisia ja niiden mukaan toimittaessa kaikki päiväkodeissa työskentelevät säilyttävät työpaikkansa. Tiekartta näyttää suuntaa tuleville koulutuspoliittisille ratkaisuille ja henkilöstöä koskeville linjauksille, mutta käytännössä muutokset näkyvät hitaasti.

Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden. Myös tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee eri koulutustaustaisia työntekijöitä. Tiekartan mukaisesti päiväkotien henkilöstö tulisi koostumaan varhaiskasvatuksen opettajista (lastentarhanopettajista), joiden osuus henkilöstöstä olisi vähintään 40 %. Lisäksi päiväkodeissa tulee olla varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia, joiden osuus olisi korkeintaan 60 %. Korjausliike on välttämätön tilanteessa, jossa päiväkotien henkilöstörakenne on voimakkaasti yksipuolistunut enemmistön edustaessa tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan ammatteja. Tiekartta antaa välineet henkilöstörakenteen tervehdyttämiseen pitkällä aikavälillä, se ei vie keneltäkään työpaikkaa. Tiekartta antaa eri ammattiryhmille oikeuden omaan ammattinimikkeeseen – siihen, mihin kukin on tähdännyt hakeutuessaan opiskelemaan. Moniammatillisuus tarkoittaa myös sitä, ettei kenenkään tarvitse piilotella ammatillista taustaansa.

Lastentarhanopettajien määrän aleneminen päiväkodeissa johtuu siitä, että lastentarhanopettajia on koulutettu liian vähän. Lastentarhanopettajien koulutustarvetta ei selvitetty samaan tapaan kuin muiden opettajaryhmien toimialan kuuluessa aiemmin sosiaalihallinnon alaisuuteen. Valtiovalta on puuttunut tilanteeseen 2010-luvulla lisäämällä rahoitusta yliopistoille lastentarhanopettajien kouluttamista varten. Yliopistot ovat tarttuneet mahdollisuuteen ja ovat jo nostaneet koulutusmääriä. Lastentarhanopettajakoulutukseen sijoittaminen kannattaa, sillä lastentarhanopettajakoulutuksesta valmistuneet ovat tutkitusti ammattiinsa sitoutuneempia kuin lastentarhanopettajan tehtävissä työskentelevät sosionomit.

Yliopistoissa lastentarhan- ja luokanopettajilla on yhteisiä opintoja esimerkiksi esi- ja alkuopetuksessa. Näin eri opettajaryhmät oppivat tekemään yhteistyötä jo opiskeluaikana ja edellytykset jatkumon luomiselle varhaiskasvatuksesta perusopetukseen rakentuvat luontevasti. Myös varhaiskasvatuksen erityisopettajan koulutus rakentuu yliopistollisen opettajankoulutuksen perustalle. Opettajankoulutus on suomalaisen koulutusjärjestelmän laadun tae ja varhaiskasvatus on virallisesti osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Tiekartan esitykset ovat turvallinen reitti varhaiskasvatuksen parempaan tulevaisuuteen, lasten ja heidän perheidensä hyväksi.

Helsingissä 27.9.2017

Jarmo Kinos, professori, (varhaiskasvatus) Turun yliopisto

Kristiina Kumpulainen, professori, kasvatustiede (erityisesti esi- ja alkuopetus), varadekaani, Helsingin yliopisto

Alisa Alijoki, yliopistonlehtori

Annu Brotherus, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Elina Fonsén, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Ann-Christin Furu, universitetslektor Helsingfors universitet

Marjatta Kalliala, dosentti Helsingin yliopisto

Jonna Kangas, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Arniika Kuusisto, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Marina Lundqvist, universitetslektor Helsingfors universitet

Jan-Erik Mansikka, universitetslektor Helsingfors universitet

Marita Neitola, yliopistonlehtori Turun yliopisto

Eeva-Leena Onnismaa, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Heini Paavola, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Saila Poulter, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Jyrki Reunamo, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Inkeri Ruokonen, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Nina Sajaniemi, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Leena Turja, yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Varhaiskasvatuksen uudet lehtorit esittäytyvät

Hei,

olen Elina Fonsén ja aloitin työskentelyn Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa varhaiskasvatuksen yliopistonlehtorin tehtävässä 1.8.2017. Siirryin tänne Tampereen yliopistolta, jossa toimin vuodesta 2014 yliopisto-opettajan ja yliopistonlehtorin tehtävissä. Tampereen yliopistolla työskentelin aluksi projektikoordinaattorina Eeva Hujalan johtamissa varhaiskasvatuksen laadun ja johtajuuden kehittämishankkeissa yhteistyössä useiden kuntien kanssa vuosina 2008–2013.

Lastentarhanopettajasi valmistuin vuonna 1992 Jyväskylän lastentarhanopettajaopistosta ja toimin pitkään lto:n työssä Tampereella ja Pirkkalassa. Työ lastentarhanopettajana on siten tuttua niin ”sisältä kuin ulkoakin” päin tarkasteltuna.

Väitöskirjani vuodelta 2014 käsittelee varhaiskasvatuksen pedagogista johtajuutta https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95050/978-951-44-9397-3.pdf?sequence=1 ja olen edelleen kiinnostunut tutkimuksellisesti varhaiskasvatuksen pedagogiikkaan ja sen johtamiseen liittyvistä kysymyksistä. Jos tutkimusaihe kiinnostaa, minuun voi olla yhteydessä elina.fonsen@helsinki.fi Käynnistelen juuri kansainvälistä hanketta ”Discourse of leaadership in diverse field of early childhood education”, jossa on mukana tutkijoita Etelä-Afrikasta, Floridasta ja Japanista.

Varhaiskasvatus on minulle jonkinlainen ”elämäntehtävä”, sillä työn ohella se on myös harrastukseni. Toimin sivutoimisesti asiantuntijaosuuskunta Edu-O-Maticissa koulutus- ja kehittämistehtävissä ja olen toiminut Suomen Varhaiskasvatus ry:n hallituksessa vuodesta 2009 ja puheenjohtajana vuodesta 2014. Yhdistys toimii  mm. Suomen ainoan varhaiskasvatuksen tiedelehden Journal of Early Childhood Education Research - JECER:n kustantajana http://jecer.org/fi/

Asustelen maaseudulla Vesilahdella Tampereen lähistöllä perheeni kanssa, johon kuuluvat aviomies, juuri lukion aloittanut poikani ja kaksi koiraa. Kaksi vanhinta lastani, 21 ja 23 vuotiaat tyttäret, asustelevat jo omillaan.


***

Olen Jonna Kangas ja toimin yliopiston lehtorina varhaiskasvatuksen koulutuksessa. Taustaltani olen lastentarhanopettaja, valmistuin vuonna 2006 kandiksi täältä Helsingistä. Vaikka aloitin opintoni epäluuloisena, hurahdin varhaiskasvatukseen viimeistään ensimmäisen harjoittelun aikana, muistan vieläkin 1-3 -vuotiaat taaperot nimeltä ja miten hauskoja leikkejä harjoittelijana sain heidän kanssaan jakaa. Tein myös kandidaatin tutkielmani leikistä kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen.

Olen toiminut lastentarhanopettajana ja varajohtajana kahdessa yksityisessä päiväkodissa Espoossa vuosina 2006-2012. Viihdyin työssäni hyvin ja jatkoin maisteriopintoihin vain tullakseni paremmaksi opettajaksi. Toisin kuitenkin kävi: kansainvälinen varhaiskasvatustutkimus innosti ja VKK-Metro hankkeessa tehty gradu osallisuuden toteutumisesta lasten päiväkotiarjessa sitoutti jatkamaan väitöstutkimusta emeritusprofessori Mikko Ojalan ja dosentti Tuulikki Vennisen ohjauksessa. Väitöskirjan tekeminen oli mahtava kokemus,  vaikka siitä ei palkkaa saanutkaan. Päädyin siis opettamaan Tampereelle lastentarhanopettajien koulutusohjelmaan kolmeksi vuodeksi.

Väittelin Osallisuuden pedagogiikasta alkuvuonna 2016, pakkasin perheeni matkalaukkuun ja suuntasin Rio de Janeiron slummeihin aloittamaan projektia, jossa köyhien perheiden lapsille tarjottiin ilmaista varhaiskasvatusta avointen päiväkotien muodossa. Kansainvälisiä kehityshankkeita jatkan edelleen yhteistyössä Maailmanpankin kanssa.

Tällä hetkellä tutkimukseni keskittyy leikkiin ja osallisuuteen: olemme yliopiston lehtori Annu Brotheruksen kanssa vasta aloittaneet matkamme projektissa Leikinpolut.

Opettajana myös yliopistolla toivon opiskelijoiden kokevan oppimisen ja oivaltamisen iloa. Leikin itse yhä päivittäin 2-vuotiaan tyttäreni Kiiran ja 3 kuukauden ikäisen Reinan kanssa. Uskon itse siihen, että opimme vuorovaikutuksessa jakaen, yhteisiä merkityksiä rakentaen ja luovasti haasteita ratkaisten. Innostuessani (hiekkalaatikolla tai luentosalissa) unohdan ajan ja paikan. Unelmoin, että saan vielä joskus toteuttaa kurssin, joka suoritetaan leikkien tai roolipelaten.



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ensimmäistä kertaa lastentarhanopettajana - vastavalmistuneen ajatuksia ja vinkkejä liittyen työelämään


Jo päiväkoti-ikäisenä kerroin vanhemmilleni, että isona haluan lastentarhanopettajaksi. Taisin innokkaana hoiva- ja kotileikkijänä olla hieman kateellinen päiväkotini opettajille ja hoitajille, kun he saivat viettää kaikki päivät lasten kanssa ja ohjata hauskaa tekemistä meille lapsille. Pari vuosikymmentä myöhemmin hain Helsingin yliopiston lastentarhanopettajakoulutukseen. Opiskeluajasta pyrin ottamaan kaiken hyödyn ja ilon irti olemalla motivoitunut opiskelija ja mukana Ebe ry:n toiminnassa. Opintoni tulivat valmiiksi äskettäin ja aloitin jo ennen tutkintotodistuksen saapumista työt lastentarhanopettajana.

Opiskellessani minulla oli vahva näkemys siitä, että haluan työskennellä pienten lasten ryhmässä päiväkodissa. Tästä syystä suuntasin monet kurssitehtävät ja kanditutkielmani tähän ikäryhmään kasvattaakseni tietämystäni tulevaa työelämää varten. Vinkkinä kannustankin kaikkia pohtimaan jo opiskeluiden aikana mikä ikäryhmistä kiinnostaa eniten tai toisaalta, mistä tiedät vähiten ja haluat oppia lisää. Omilla valinnoilla omaa asiantuntijuuttaan ja osaamistaan pystyy vahvistamaan.

Vielä opintojen loppupuolella askel kohti työelämää tuntui minusta kaukaiselta, vaikka työpaikkailmoituksia vapaista lastentarhanopettajan paikoista ryhdyin tutkimaan jo melko aikaisessa vaiheessa viime syksynä. Selailin ilmoituksia ja seuloin alle 3-vuotiaiden ryhmiin vapautuvia paikkoja. Koska tiedämme, että päiväkodeissa on hyvin paljon eroja - eivät ilmoitukset kertoneet minulle juuri mitään. Sovin useamman työhaastattelun eri päiväkoteihin, sillä paikkoja oli tarjolla runsaasti. Kun haastatteluiden aika koitti, johtajat toki haastattelivat minua, mutta enimmäkseen minä haastattelin heitä. Kyselin päiväkodin ja tulevan ryhmäni toiminnasta ja rakenteista, lastentarhanopettajan roolista, suunnitteluajan toteutumisesta ja siitä, kuka perehdyttää minut työtehtävääni. Haastattelun jälkeen tiesin heti, oliko paikka minua varten. Urani ensimmäiseksi päiväkodiksi valikoitui eräs päiväkoti, jonka vapautuvasta lastentarhanopettajan paikasta kuulin opiskelukaveriltani. Päiväkoti oli minulle myös ennestään tuttu, joten soitin johtajalle, sovin haastattelun, olin tyytyväinen saamiini vastauksiin ja allekirjoitin työsopimuksen. Vinkkini siis Sinulle joka olet ryhtymässä työnhakuun: kartoita mahdollisuuksia, sovi useita haastatteluita, ole rohkea haastattelussa ja pidä korvasi auki - monet paikat menevät kaverilta kuultuna.




Miten ensimmäiset työpäiväni lastentarhanopettajana sitten sujuivat? Ensimmäinen työpäiväni alkoi innokkaissa mutta hieman epävarmoissa tunnelmissa. Ajatuksina ennen tätä päivää olivat muun muassa; miten minut otetaan vastaan uudella työpaikallani? Miten löydän oman roolini tiimissä? Osaanko olla lastentarhanopettaja? Lopulta ajatustyöni tuloksena oli oivallus siitä, että tulen aina tekemään työtäni omalla persoonallani ja vahva koulutukseni kantaa minut onnistumaan työssäni. Ole siis oma itsesi, luota itseesi ja osaamiseesi sekä kohtaa uudet työtoverisi arvostaen, pääset jo hyvin pitkälle alkuun!


Oma kokemukseni on, että Helsingin yliopiston lastentarhanopettajakoulutus antoi minulle hyvän ja kattavan työkalupakin onnistuakseni työssäni hyvin. Tietysti on niin, että meidän kaikkien kasvaminen ja kehittyminen opettajana ei lopu siihen, kun tutkintotodistus on kädessä ja Siltavuorenpenkereen ylämäet vihdoin kivuttuina. Opin joka päivä työssäni uusia asioita varhaiskasvatuksesta ja omasta opettajuudestani, ja se jos mikä on inspiroivaa tässä työssä. Omaa oppimista inspiroivampaa ja innostavampaa on kuitenkin nähdä pienten lasten onnistumisen ja oppimisen ilo - joka päivä! 


Nauttikaa opiskeluvuosistanne ja odottakaa innolla työelämän alkua!

Opiskeluintoa ja keväisiä ajatuksia toivottaen,

Susanna Jauhiainen

Ebe ry alumni- ja työelämävastaava



PS. Muistakaa Eben työelämäilta tiistaina 18.4. klo 17 alkaen Harry's Barissa!
https://www.facebook.com/events/187708441742785/

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kuntavaaleissa äänestetään lapsuuden arvosta


Sunnuntaina 9.4. valitaan Suomen kuntiin uudet kaupungin- ja kunnanvaltuutetut. Viime eduskuntavaaleja seurasi kasvatukseen ja koulutukseen kohdistuneita leikkauksia, jotka aiheuttivat voimakkaita reaktioita kansalaisissa ympäri maan. Puolueiden väliset voimasuhteet kuntavaaleissa määrittävät, millaisia päätöksiä seuraavan neljän vuoden ajan kunnissa kasvatuksen ja koulutuksen suhteen tehdään. Kunta voi monesti itse päättää poiketa lain rajoissa eduskunnan päätöksistä. Esimerkiksi lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta ei tarvitse rajata, eikä ryhmäkokoja kasvattaa, vaikka tähän on nyt annettu mahdollisuus.

Keskustelu kasvatuksen ja koulutuksen ympärillä on vellonut voimakkaana kuluneet kaksi vuotta, mutta nyt kuntavaalien alla etenkin varhaiskasvatuskeskustelu on äitynyt erittäin kiivaaksi. Kommentointi ei ole kuitenkaan keskittynyt sanomalehtien mielipidesivuille vaan myös monet puolueet ovat muodostaneet kannan varhaiskasvatukseen ja osa puolueista on jopa nostanut sen kuntavaaleissa kärkiteemoikseen.

Ääni varhaiskasvatukselle on ääni hyvinvoinnille. Varhaislapsuudessa ihminen rakentaa tulevaisuutensa kivijalan. Laadukas varhaiskasvatus ehkäisee erittäin tehokkaasti syrjäytymistä ja ennustaa lapsen tulevia akateemisia taitoja, sekä koulumenestystä, mutta huomioi myös, ettei lapsuus ole vain joksikin tulemista. Kaikki kasvatus lähtee hyvän lapsuuden itseisarvoisesta kunnioittamisesta. Nyt tehtävien päätösten seurausten kanssa elämme siis vielä vuosikymmenien päästä. Harva puhuu tietenkään lasten hyvinvointia vastaan, mutta hyväntahtoisuuden lisäksi päätöksenteossa tarvitaan vankkaa faktapohjaista kasvatustieteellistä asiantuntijuutta. Valveutuneilla päätöksille pystymme turvaamaan hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa. Mutta ymmärtävätkö puolueet alaa kokonaisvaltaisesti?

Ebe ry:n opintotoimikunta lähetti jäsenistönsä ehdotusten pohjalta kyselyn jokaisen puolueen valtuustoryhmälle, jolla on vähintään yksi paikka Helsingin kaupunginvaltuustossa. Kyselyn tavoitteena on kartoittaa puolueiden kantaa varhaiskasvatuksesta lastentarhanopettajaopiskelijan näkökulmasta. Kyselyyn saatiin Perussuomalaisia ja Keskustaa lukuun ottamatta kaikilta puolueilta vastaukset.

KYSYMYKSET:
1) Mitä teille tarkoittaa laadukas varhaiskasvatus ja mikä on sen merkitys?

2) Helsingissä on pula lastentarhanopettajista. Miten vastaisitte tähän ongelmaan ilman, että koulutuksen ja osaamisen taso sekä varhaiskasvatuksen laatu kärsii?

3) Mikä on mielestänne päiväkotien ensisijainen tehtävä? Miten erottelisitte päivähoidon ja varhaiskasvatuksen, sekä määrittelisitte näiden suhteen toisiinsa?

4) Lastentarhanopettajat kuuluvat tällä hetkellä KVTES:n alaisuuteen, mutta siirtymistä OVTES:een on esitetty. Kumman alan toimijoina koette lastentarhanopettajat ja mikä on alalle riittävä palkkataso?

5) Riittääkö nykyinen tuki S2-lapsille?

6) Joissain kunnissa vanhemmille saatetaan ehdottaa yksityistä palveluntarjoajaa lapsen päivähoidon järjestäjäksi, jos kunnallisella puolella ei ole lähialueella vapaita paikkoja tarjolla. Kuitenkaan kaikilla perheillä ei ole varaa yksityiseen päivähoitoon, jolloin osa perheistä joutuu vastaavissa tilanteissa viemään lapsen hoitoon pitkän matkan päähän kodista ja/tai työpaikasta. Miten voidaan tätä taustaa vasten (ja muutenkin) tukea paikallisin ratkaisuin varhaiskasvatuksen tärkeää tehtävää sosiaalisen eriarvoisuuden tasoittajana?

7) Sitoudutteko siihen, että Helsingissä ei kasvateta päiväkotien ryhmäkokoja eikä subjektiivista päivähoito-oikeutta rajata? (Kyllä/ei)

VASTAUKSET:

SDP:
1) Laadukas varhaiskasvatus toteutuu lastentarhanopettajan vastuulla toteutetussa toiminnassa yhdessä muun hoito- ja kasvatushenkilöstön kanssa tarpeeksi pienessä ryhmässä. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on iso merkitys mm. heikommassa asemassa tai syrjäytymisvaarassa olevan lapsen tulevaisuudelle. Tuttu, ammattitaitoinen ja riittävä henkilökunta mahdollistaa turvallisen hoitoympäristön lapselle ja tukee vanhempia lapsen kasvussa.

2) Kaupungin tulee miettiä toimenpiteitä, miten lastentarhanopettajan työn houkuttavuutta lisättäisiin suhteessa muihin lähikuntiin. Esimerkiksi pienet ryhmäkoot ja vakinainen varahenkilöstö vaikuttavat työssä viihtymiseen. Koulutusmäärien lisäämiseen kunnanvaltuutetuilla ei ole juurikaan valtaa, sillä ohjaus ja rahoitus ovat OKM:n vastuulla.

3) Päiväkodeissa lastentarhanopettajan toteuttama varhaiskasvatus on lapsen opinpolun alku. Lapsella tulee olla subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksessa tarkastellaan lasta, hänen perustarpeitaan, erityistarpeita sekä kasvua kokonaisvaltaisesti huomioiden myös lapsen perhe. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja heidän tarpeensa on osa varhaiskasvatusta. Päivähoito tarkoittaa sitä, että lapsen perustarpeista pidetään huolta (ruokailu, ulkoilu, lepo ja leikki). Se on myös palvelu vanhemmille, jolla mahdollistetaan työssäkäynti.

4) Ammattiyhdistystoiminta ja liittoon kuuluminen sekä palkkataso ovat erittäin tärkeitä asioita. Tämä on kuitenkin asia joka ei kuulu poliittisille päättäjille.

5) Tarkoitetaanko tällä erityisopettajaa, erityisryhmää tai muuta rakenteellista tukitoimea, vai S2-lastentarhanopettajien riittävyyttä ja esiopetuksessa annettavaa valmistavaa opetusta? Tähän on hankala vastata ilman täsmennystä.
Helsingissä laaditaan jokaiselle lapselle varhaiskasvatuksen suunnitelma, lapsen vasu. Suunnitelmaan sisältyy kaksikielisyyden suunnitelma. On tärkeää, että suunnitelmaa päivitetään riittävän usein.

6) Helsingissä pyritään ensisijaisesti järjestämään päivähoito lähipalveluna. Kunnallisella puolella pitää olla tarpeeksi paikkoja tarjolla tämän mahdollistamiseksi. Varhaiskasvatuksen talousarvio tulee laatia todellisen lapsimäärän kasvuennusteen mukaisesti. Yksityisen varhaiskasvatuksen tehtävä on täydentää laadukasta kunnallista varhaiskasvatusta.

7) Kyllä!


RKP:
1) Yhdymme MLL:n sanoihin:
"Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kasvua ja kehitystä ja kaventaa lasten hyvinvointi- ja terveyseroja. Varhaiskasvatuksella edistetään lapsen kognitiivisia, motorisia, emotionaalisia ja sosiaalisia valmiuksia. Varhaiskasvatuksella on tärkeä tehtävä oppimisvalmiuksien kehittämisessä, syrjäytymisen ehkäisyssä ja maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumisessa".
Laadukas varhaiskasvatus panostaa myös lapsen kielelliseen kehittykseen ja ottaa perheen erityistarpeet huomioon.

2)  Pyrimme puolueena siihen, että lastentarhanopettajan koulutusta lisätään. RKP on edesauttanut että ruotsinkielistä lastentarhaopeetajan kuolutusta annetaan Helsingin yliopistossa. Tämä lisää merkitsevästi ruotsinkielisten lastentarhanopettjien saattavuutta myös pääkaupunkiseudulla.
Kaupungin kasvaessa ja lasten määrän lisääntyessä tarvitsemme myös lisää lastentarhanopettajan koulutuspaikkoja Helsingissä.

3) Päiväkotien ensijainen tehtävä on taata lapsille laadukasta varhaiskasvatusta.
Varhaiskasvatus on osa lapsen oppimispolkua, Päivähoito on ainoastaan varhaiskasvatuksen muodoista, Myös leikkipuistitoimintaa, avoin päiväkoti ja perhepäivähoitoa on osa varhaiskasvtusta.
4) olisi luontevaa että lastentarhanopettajat siirtyisivät OVTES:een

5) Lapsen tarvitsema tuki on yksilökohtaista ja on tärkeätä että tuki  mitoitetaan lasta huomioon ottaen. S2 lapset tarvitsevat tukea sekä om äidinkielen kehitykseen että suomen taikka ruotsinkielen oppimiseen. Lapsen kehityksen kannalta on hyvin tärkeätä että lapsen äidinkieltäkin tuetaan. Ruotsinkielisellä puolella on kaksi lastentarhanopettajaa jotka tukevat muita opettajia kieliasioissa. Tukea S2-lapsille tulisi lisätä.  

6) Jos kunnalla ei ole mahdollisuutta omasta takaa järjestää kunnallista päivähoito kunnan tulisi vastaavissa tilanteissa joko järjestää hoidon maksusitomuksella ja ostosopimuksella.

7) KYLLÄ

SKP:
1) Laadukas varhaiskasvatus on jokaiselle lapselle kuuluva oikeus. Sillä on tärkeä merkitys lapsen opinpolulle, yhdenvertaisille mahdollisuuksille ja sosiaaliselle kehitykselle.

2) On käytävä opetusministeriön ja yliopiston kanssa neuvotteluja lastentarhanopettajien koulutuksen lisäämiseksi. Lisäksi on parannettava lastentarhanopettajien palkkausta ja työoloja, mikä lisää alan vetovoimaisuutta.

3) Päiväkotien ensisijainen tehtävä on varhaiskasvatus. Päiväkotien tehtäviin kuuluu myös sosiaalisia ja terveydenhoidon ennaltaehkäiseviä tehtäviä. Lisäksi päiväkodeilla on merkitystä asuinalueiden yhteisöllisyyden kehittymiselle.

4) SKP tai valtuustoryhmämme ei ole ottanut kantaa siihen, kumman TES:n alaisuuteen lastentarhanopettajien on syytä kuulua. Se on tietysti ennen muuta työntekijöiden itse ratkaistava. Nykyinen palkkataso alalla on liian matala. Sen nostaminen on yhteinen haaste alan ammattijärjestöille ja kunnallisille päättäjille.

5) Ei riitä. Kyse ei ole kuitenkaan vain erillisestä tuesta, jota tarvitaan, vaan koko päiväkodin toimintaan liittyvästä kommunikaatiosta ja kielen oppimisesta ensisijassa osana lapsen toimintaa ja vuorovaikutusta. Tämä korostaa sitä, että päiväkodeissa on turvattava riittävä määrä lastentarhanopettajia niin, että lapsiryhmät eivät ole liian suuria.

6) Kunnan omana toimintana järjestetyn varhaiskasvatuksen riittävät voimavarat, tilat, koulutetut lastentarhanopettajat ja päiväkotien järjestäminen ainakin kaupunkimaisilla alueilla lähipalveluna, kävelyetäisyydellä.

7) Kyllä.

VASEMMISTOLIITTO:
1) Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen oppimista ja huomioidaan hänen yksilölliset tarpeensa. Varhaiskasvatuksessa tärkeintä on kehittää lapsen oppimisen valmiuksia ja uteliasta suhtautumista ympäristöön, ei niinkään opettaa kaikille tiettyjä ennalta määrättyjä taitoja. Laadukas varhaiskasvatus auttaa myös silloin, jos lapsella on enemmän tarvetta tukeen kasvussaan. Laadukas varhaiskasvatus edellyttää, että lastentarhanopettajilla on mahdollisuus tehdä pitkäjänteistä ja suunnitelmallista pedagogista työtä ja että päiväkodin olosuhteet ovat kunnossa: ryhmäkoot ovat tarpeeksi pieniä, tilat tukevat pedagogiikkaa ja henkilöstön pysyvyyttä tuetaan.
Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys on suuri: se tukee lasta hänen kasvussaan, oppimisessaan ja kehityksessään. Samalla se auttaa ennaltaehkäisemään myöhempiä ongelmia ja on tällä tavoin myös taloudellisesti hyvin merkittävää. Varhaiskasvatuksen laatuun liittyy kiireettömyyden tuntu eli mahdollisuus kasvaa lapsuuden rauhassa. Tämä kantaa pitkälle myös peruskoulussa.

2)Lastentarhanopettajien palkkausta tulisi pitkällä aikavälillä korottaa. Lisäksi työn olosuhteita tulisi kehittää pienentämällä ryhmäkokoja, luopumalla liian tiukasta tilanormista ja palkkaamalla enemmän vakituista sijaishenkilökuntaa. Vakisijaisia tulisi olla ainakin 50% kaikista sijaisista.
Edulliset työsuhdeasunnot, ilman määräaikaisuutta, tarvitaan takaisin. Tämä helpottaisi Helsingissä asumista.

3) Päiväkotien ensisijainen tehtävä on tukea kaikkien lasten tasa-arvoista kasvua. Tämä edellyttää sitä, että pedagogiselle työlle annetaan mahdollisuus ja samalla turvataan turvallinen hoito ja huolenpito. Päivähoidon kokonaisuuteen kuuluvat tilat, toiminta ja kaikki lasten kohtaamat aikuiset päiväkotiapulaisista lähtien, joilla kaikilla on tärkeä paikkansa. Varhaiskasvatus on yläkäsite, jonka alle päivähoito kuuluu, ja jolla tarkoitetaan lasten suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuutta. Samalla varhaiskasvatuksella tarkoitetaan usein päivähoidon kontekstissa toteutettavaa pedagogista toimintaa. Varhaiskasvatuksen ydin on "educare" ja juuri se on lapsen oikeus.

4) Yliopistokoulutettujen maistereiden peruspalkka voisi hyvin olla sama kuin saman tason koulutuksen saaneiden luokanopettajien OVTES:n mukaan. Alalle riittävä alkupalkkataso Helsingissä olisi noin 3000 euroa/kk.

5) Monissa Helsingin päiväkodeissa tarjotaan hienoa tukea lapsille, jotka puhuvat suomea toisena kielenään. Samalla on päiväkoteja, joissa tuen tarve on niin suuri, että henkilökunnan on vaikea saada tuettua kaikkia lapsia riittävästi. Positiivisen diskriminaation määrärahoja tarvitaan, jotta niitä voidaan kohdentaa päiväkoteihin, joissa on paljon tuen tarvetta ja palkata sinne lisää lastentarhanopettajia.

6) Vasemmisto näkee, että yksityisen päivähoidon lisäämiseen pyrkivä politiikka on ongelmallista juuri siksi, että se eriarvoistaa päivähoitoa ja lapsia. Helsingissä näkyy, kuinka yksityisen hoidon tuen ja toisaalta kotihoidon tuen käyttö on alueellisesti keskittynyttä ja yksityisen hoidon tuen käyttö korostuu juuri niillä alueilla, joilla on vähemmän sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia. Samalla erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ei ole yksityisen hoidon piirissä juuri ollenkaan. Paikallisesti Helsingin tulee taata riittävä määrä kunnallisia päivähoitopaikkoja panostamalla henkilökunnan hyvinvointiin ja rekrytointiin ja luopumalla päivähoidon tiukasta tilanormista, jolloin sopivien päiväkotitilojen löytäminen eri kaupunginosista helpottuisi.
Emme halua lasten luokkayhteiskuntaa. Yksityisessä hoidossa voidaan valita lapset ja enemmän tarvitsevat voidaan myös erottaa. Emme kannata palvelusetelimallia, sillä ylimenevän asiakasmaksun suuruutta ei voi kunta säädellä. Jolloin se käytännössä yleensä nousee vastaavasti, kun palvelusetelin arvo nousee. Näin se rajaa pienempituloiset ulos, mikä on ilmeisesti tarkoituskin.

7) (tyhjä)

KD:
1) Ensiksikin laadukas varhaiskasvatus on turvallista. Lasta arvostetaan yksilönä ja häntä opetetaan kunnioittamaan niin vanhempia kuin toisia ryhmän jäseniä. Arempia ryhmän jäseniä rohkaistaan. Laadukas varhaiskasvatus antaa poikien olla poikia ja tyttöjen tyttöjä. Tätä luonnollista eroa kunnioitetaan eikä sitä pyritä häivyttämään.
Laadukas varhaiskasvatus vahvistaa lasten luonnollista uteliaisuutta ja oppimishalua. Työntekijöiden motivaatio ja tilojen kunto ovat myös tärkeitä.
2) Kun on pula tarvittavasta työvoimasta, niin silloin on syytä tarkastella, koulutetaanko tarpeeksi ja onko palkka riittävä.
3) Päiväkotien ensisijainen tehtävä on pitää lapsista huolta ja antaa heille hyvät edellytykset kasvaa toiset huomioonottavaksi uteliaaksi oppijaksi.
Päivähoito tarkoittaa enemmän huolenpitoa lapsesta, varhaiskasvatus painottaa enemmän oppimista. Päivähoito ja varhaiskasvatus liittyvät saumattomasti toisiinsa. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän painottuu päivähoito ja mitä isompia lapset ovat, sitä enemmän painottuu varhaiskasvatus.
4) Haaste on siinä, että mitä pienempien lasten varhaiskasvatuksesta on kysymys, sitä enemmän vaaka kallistuu KVTES:n puolelle ja mitä vanhemmista lapsista, sitä enemmän OVTES:n puolelle.
Alalle riittävä palkkataso on se, jolla saadaan riittävän paljon päteviä työntekijöitä, kun koulutuspaikkoja on riittävästi tarjolla. Nykytilanne viittaa siihen, että palkkoja pitäisi jonkin verran tarkistaa ylöspäin.
5) Tukea ei vaikuta olevan riittävästi. Riittävän suomen kielen omaksumiseen tulee auttaa niitä vieraskielisiä perheitä, jotka haluavat jäädä osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
6) Pitämällä huolta, että päivähoitopaikkoja on kullakin alueella riittävästi tarjolla.

7) Ei. Pysyvästi emme pidä perusteltuna näitä luvata, mutta tulevalla vaalikaudella emme näe tarvetta kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoja tai rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta.

VIHREÄT:
1) Laadukkuus merkitsee lasten hyvinvointia, kasvua ja kehitystä edistävää varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus on osa elinikäistä oppimista ja sillä on vaikutusta koko myöhempään koulupolkuun ja oppimiseen. Laadukas varhaiskasvatus vähentää syrjäytymisriskiä.

2) Asuntopulaan vastaamalla, jotta asumisen hintaa voidaan kohtuullistaa. Keski- ja pienpalkkaisille on rakennettava riittävästi asuntoja myös Helsingistä - yhtenä keinona on työsuhdeasuntojen lisääminen. Lisäksi Helsingin on työnantajana kyettävä maksamaan työntekijöilleen riittävää korvausta. Helsingin on oltava myös muuten kannustava ja vastuullinen työnantaja. Työn mielekkyyteen on kiinnitettävä huomiota ja meidän mielestämme päiväkodeille, työyhteisöille ja aktiivisille kaupunkilaisille on saatava riittävästi päätösvaltaa. Osa lastentarhanopettajista hakeutuu muihin töihin ja tähän on etsittävä syitä. Yhtenä keinona ovat mentoroinnit vastavalmistuneille lastentarhanopettajille, jotka on jo käynnistetty.

3) Päiväkotien ensisijainen tehtävä on kasvatus ja lasten hyvä hoito. Yhtä tärkeää on, että ne ovat helsinkiläisten lasten yhteisöjä. Lasten näkökulmasta erottelu varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon on keinotekoinen, mutta toiminnan suunnittelun näkökulmasta, työyhteisön roolien ym. näkökulmasta sillä on merkitystä. Tärkeitä asioita vihreille ovat mm:
subjetiivinen päivähoito-oikeus
Ryhmäkokoa ei pidä kasvattaa, pikemminkin Helsingissä pienentää
Erityisen tuen ja riittävän rahoituksen takaaminen pd-alueille
ilmainen varhaiskasvatus

- Vihreät halusivat alunperin jo 10 v sitten varhaiskasvatuksen opetusviraston alaisuuteen, mutta silloin se ei onnistunut, koska Kokoomus ei päästänyt asiaa eteenpäin. Onneksi uuden toimialauudistuksen myötä näin tapahtuu kaupungin tasolla ja varhaiskasvatus siirtyy saman viraston alle.

4) Lastentarhanopettajilla on yliopistokoulutus ja vaativa työ mutta palkkataso hyvin alhainen verrattuna moneen muuhun ammattiryhmään verrattuna. Työehtosopimuksista ei päätetä poliittisesti, mutta Vihreät on kannattanut varhaiskasvatuksen siirtoa osaksi opetus- ja sivistystoimea ja sikäli opettajien työehtosopimus voisi olla luonteva.

5) Ei, lisäpanostuksia S2-opetukseen sekä laajemmin positiivisiseen diskriminaatioon alueellisesti tarvitaan merkittävästi lisää. Kielivalmiuksiin kannattaa panostaa nykyistä paljon enemmän ennen kouluikää. Tämä koskee kaikkien lasten kielen oppimisen tukemista, myös erityistä tukea tarvitsevien kantasuomalaisten.

6) Helsingissä ongelma on erityisesti se, että lapsia on monella alueella joka vuosi arvioitua enemmän. Tätä on parannettu systemaattisesti ja vihreiden johdolla kehitetty mm. hoidossa olevien lasten määrän ja väestöennusteiden arviointia. Ennen kaikkea päiväkotipaikkoja tarvitaan kuitenkin reippaasti lisää, jotta jokainen lapsi pääsee päivähoitoon. Olemme ehdottaneet, että Helsingin pitäisi taata perheille, ettei päivähoitomatka saa olla liian. Se ohjaisi päivähoitopaikkojen lisäämistä ennenkaikkea kaupunginosiin, mihin päivähoitopaikoista on suuri pula. Lapsille päiväkoti on yhteisö, jossa saadaan kavereita ja siirrytään kouluun.

7) KYLLÄ

KOKOOMUS:

1) Korkeasti koulutettu ja osaava henkilökunta on keskeinen laatutekijä. On tärkeää, että varhaiskasvatuksessa on riittävä määrä aikuisia. Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä lasten kasvulle ei voi liikaa korostaa, siellä luodaan edellytykset myöhemmälle oppimiselle. Laadukas varhaiskasvatus tukee lasten kasvua ja kehitystä ja se on tutkitusti yksi parhaita keinoja vähentää eriarvoistumiskehitystä. Suomessa on verrattain matala osallistumisaste varhaiskasvatukseen ja tätä on tärkeä nostaa. Haluamme korostaa myös vanhempien ja ammattilaisten yhteistyötä.

2) Tärkeä on varmistaa riittävät koulutusmäärät. Lisäksi pitää pitää kiinni hyvästä työympäristöstä, esimerkiksi siitä, että ryhmäkoot eivät kasva ja että sijaisia on riittävästi. Helsingin pitää olla houkutteleva työnantaja.


3) Suomalaisen ajattelun mukaan varhaiskasvatuksessa nämä kaksi elementtiä kietoutuvat toisiinsa tavalla, jota ei voi erottaa. Tämä on ns. Educare -malli, joka on saanut paljon kehuja kansainvälisesti. Lapsi otetaan kokonaisvaltaisena persoona vastaan, joka tarvitsee sekä hoivaa että pedagogista varhaiskasvatusta. Haluamme korostaa kaikkien lasten oikeutta pedagogisesti korkeatasoiseen varhaiskasvatukseen.

4) Tämä on työmarkkinaosapuolten välinen asia. Olemme iloisia siitä, että varhaiskasvatus siirtyy Helsingin organisaatiouudistuksen myötä samalle toimialalle opetuksen kanssa. Näin korostuu varhaiskasvatuksen rooli tärkeänä osana koko koulutuspolkua.

5) Maahanmuuttajaväestön määrän kasvaessa tätä on arvioitava tarkkaan. Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja kaikelle oppimiselle ja kotoutumisen kannalta suomen/ruotsin oppiminen aivan olennaista. Jos nykyinen tuki osoittautuu riittämättömäksi, pitää tukea lisätä.

6) Sujuvaa kaupunkiarkea ei ole se, että päivähoitopaikka on toisella puolella kaupunkia. Siksi tarvitaan myös yksityisten ja järjestöjen järjestämää varhaiskasvatusta, mitä
Helsingissä on varsin vähän verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Monesti yksityinen voi olla tosiaan reippaasti kalliimpi vaihtoehto, eikä etenkään useampilapsisissa perheissä mikään todellinen vaihtoehto. Siksi olemme ehdottaneet varhaiskasvatukseen palveluseteliä, jolloin yksityisen hoidon hintaa saataisiin lähelle kunnallisen. Helsingissä meillä on myös käytössä 40 euron sisaralennus, joka olisi hyvä saada myös yksityiseen hoitoon.

7) Kyllä

Kysymykset: Ebe ry:n jäsenistö
Teksti: Aleksi Vehmassalo